jeejee

jeejee

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Luovien alojen tuskanparahdus.



Kas hei!

Siitä on melkein vuosi, kun viimeksi postasin tänne blogiin mitään. Voisin puijata, että olen ollut kiireinen ja aktiivinen. Mutta en oikeastaan, olen ollut vain laiska. Lähinnä siksi, että meikkien kuvaaminen vaatii aina suunnitelmallisuutta siinä mielessä, että on joku kuvaamassa ja saa valoa jostain. Nyt on suunnitelmissa hankkia jossain välissä järkevät valaisimet, kun meidän armaat halvat raksavalot on kaikki näyttäneet keskaria ja paukkuneet rikki. On niin kuin tekosyy siihen, että sitä on alkanut katselemaan ihan järkeviä valaisumekanismeja meikkipöytänsä äärelle.

Mutta viime aikoina minua on rassannut meikkaaminen. Tai ei sinänsä, koska edelleen se itsessään on yhtä hauskaa kuin ennenkin. Mutta nykyään tuntuu, että siihen on sotkettu kaikki politiikkaa ja somesotia myöten. Koko "ala" tuntuu olevan nyt suossa, vaikka näyttääkin siltä, että jotkut julkkismeikkaajat kukoistaa. Kyllähän ne kukoistaa, mutta välillä koko touhu vaikuttaa ujosti aivottomalta. Yritän olla aina vähän perillä siitä, että mitä tapahtuu meikkimaailmassa, joten olen selkeästi viettänyt liikaa aika internetsissä, että alkaa persettä kaivelemaan moiset asiat!

Koska nyt ei ole tarjota mitään hienoja projekteja kuvineen, niin voin kertoa mikä kaivelee. Sellainen pirtsakka marmatus-postaus. Jota ei tarvitse lukea, mutta jonka saa lukea.


"Ai maksaako tää jotain?"

Ne ihmiset, jotka ovat luovalla alalla tietävät tämän kysymyksen. Oli se ala mikä tahansa maskeeraajasta graafikkoon, niin jostain syystä oletetaan, että nämä ihmiset tekevät työtään ilmaiseksi. Joka kerta ärsyttää kavereiden, tuttavien ja tuntemattomienkin puolesta, kun heidän työstään ei haluta maksaa. Omalla kohdalla tietty myös. Minulle on tarjottu lukuisia ilmaistöitä sekä joskus yritetty maksaa parilla leffalipulla. Ei siinä, aina voi tarjota ja joskus teenkin projekteja ilmaiseksi, jos koen saavani siitä jotain oikein jännää irti. Ja jos koen, että se tekee hyvää oppimisprosessilleni ja minulla on hauskaa. Mutta maskeeraajan työ on työtä siinä missä muukin, joten on oikeastaan suhteellisen loukkaavaa olettaa, että maskeeraajat tekevät työnsä ilmaiseksi.

Joskus tarjotaan näkyvyyttä. Nimi näkyy jossain. Vilahtaa lopputeksteissä tai se kirjoitetaan jonnekin pienellä printillä. Valitettavasti sillä näkyvyydellä ei makseta vuokraa eikä osteta ruokaa. En tiedä miten luovalla alalla olevat on poikkeavia verrattuna muihin. Voisin kuvitella, ettei sähkömieskään innostuisi, jos tarvitsisin sen palveluita ja sanoisin maksavani näkyvyydellä.


"Kaverille alennusta?"

Tämä on ihan mystinen asia. Toisaalta se tuntuu ihan luontevalta, mutta toisaalta sitten minun aivojeni letkut on kytketty sen verran oudosti, että tätä en ihan ymmärrä. Jos sinulla on kaveri, joka tekee työkseen asiaa x ja saa siitä elantonsa, niin miksi haluaisit, että kaverisi tienaisi vähemmän? Mitä läheisimmissä väleissä on, niin sitä enemmän alennusta pitäisi saada. Vaikka minusta taas tuntuisi paremmalta, että maksaisin sille läheiselle ihmiselle vielä tipit päälle.

Toki, jos on niin, että haluaa tarjota ystävälle alennusta ja aiheuttaa hyvää mieltä, niin toki. Mutta jos oletetaan, että tulotaso on suunnilleen sama eikä kyseessä ole mikään palvelus persaukisemmalle toverille, niin kaveriale on vähän... mystistä. Halutaan kaverin tekevän töitä palkatta tai ainakin lähes ilmaisiksi.

(Itse olen aika huono pyytämään korvausta kavereilta, koska teen esimerkiksi niin vähän hiusjuttuja, että siinä saan samalla treeniä. Ettei pääse asiat unohtumaan. Ja sekin, etten ole koskaan kehunut itseäni maailman parhaaksi parturi-kampaajaksi, eli en kykene loihtimaan ihan guytangina mitään mahdottoman hienoa. On siis joitakin asioita, jota mieluusti tekee harjoituksen vuoksi, mutta jos on itsevarma tekemästään työstä, niin siitä minusta pitäisi saada oikeata palkkaa. Aikuisten palkkaa.)


Siinä oli pieniä ajatuksia. Lähinnä oli kiva päästä purkamaan niitä. Välillä turhauttaa kaikkien luovien alojen puolesta, koska varsinkin palkan maksaminen tuntuu olevan asiakkaille hyvinkin vaikeaa. Jos joku asia toteutetaan luovuuden tai taiteiden kautta, niin ihan kuin siihen ei menisi aikaa tai vaivaa. Ei haluta maksaa siitä, että joku osaa jotain mitä itse ei osaa. Ei luovalla alallakaan työ ole pelkkää nautintoa eikä mikään työ tuo suurta riemua joka hetki. Se kuitenkin on työtä siinä missä muutkin alat: joskus väsyttää, joskus meinaa loppua inspis ja joskus ei vaan huvita. Silti töitä pitää tehdä eikä nariseminen auta. Ei varmasti olekaan sellaista työtä, jossa jokainen päivä olisi sateenkaarilla tanssimista, hattaraa ja naurua.



Muistakaa siis luovilla aloille työskenteleviä kavereitanne sillä, että arvostatte heidän työtään hieman!


maanantai 2. toukokuuta 2016

Zombie suhisi hississä.



Kun iskee pula inspiraatiosta, niin se vaan... iskee.

Oli suuria suunnitelmia, että ryhdyn kuvaamaan videoita ja jaksan meikata joka viikko jotain todella reteetä. No, se vähän sitten jäi. Kun on töissä ja koulussa, niin ei ehdi kiinnostaa vapaa-ajalla tehdä muuta kuin nukkua. Voin tunnustaa, että arkisin en meikkaa töihin enkä minnekään muuallekaan, joten se, että ryhtyy meikkaamaan on jo sellainen suunniteltu tilanne!

Nyt kuitenkin jaan muutaman kuvan, kun olen taannoin jaksanut vähän skarpata maskeeraushommissa. Ihan kuulkaas hain kouluunkin, jossa opeteltaisiin teatterialaa. Kiinnostaa kovasti se, että pääsisi touhuamaan karvojen kanssa. Kaikesta mitä siellä voikaan oppia olisin innoissani viiksien kutomisesta sun muusta, on tämä kans.

Mutta tässä zombie, jonka tein NYX Nordic Face Awardsiin. Piti tehdä meikkitutoriaali 15 sekuntiin, en tehnyt tutoriaalia (paitsi jos haluaa tietää miten laitetaan puoliksi kuolleena huulipunaa), mutta yritin olla erilainen nuori. Ja ei, en päässyt jatkoon!





Ewok olisi ansainnut kyllä Oscar-palkinnon, kun näytteli niin hyvin monsteria. Hain tässä sellaista DiCaprio-henkistä meininkiä, jossa olisi idioottimaiset prioriteetit. Ehkä upposi, ehkä ei.


 photo _MG_7554-pien_zpswzt3xhmj.jpg

 photo _MG_7548-pien_zpsgbwicmwx.jpg


Ja koska seuraan kuitenkin salaa NYXin kisoja, niin huomasin, että siellä oli tehtävänä pohjoismaalaiset tarut ja legendat. Aloin lukemaan suomalaisista olennoista ja siellä oli aivan valloittavia nimiä sekä kuvailuja. Jostain syystä silmäni iskeytyivät siihen faktaan, että paljon oli vedessä tai sen lähettyvillä eleleviä otuksia. Ja Vellamoa kuvailtiin niin, että tällä on vaahdosta muodostuneet vaipat jalassa. Oi ihanaa.


 photo IMG_7576-pien_zps2m4wz3ai.jpg

 photo IMG_7585-pien_zpsvb2jtkfn.jpg
Koko naama toteutettu ah-niin-mukavilla Morphe Brushesin paleteilla!


Olkoon se Vellamo, Vesihiisi tai joku muu vastaava. Valitettavasti en omistanut oikeita maaleja, joten jouduin toteuttamaan koko roskan luomiväreillä. Siksi ei ole järkeviä selkeän särmikkäitä rajoja missään ja näyttää liian utuiselta. Voisin kyllä tuota huulimeikkiä käyttää vaikka joka päivä! Jotain mystisen viehättävää tuollaisissa "räjähtäneissä" huulissa.

Ei muuta tällä kertaa. Jatketaan tästä ja inspiroidutaan vaikka siitä, että kevät saapui vihdoinkin ja pulleita kimalaisia on jo bongattavissa!


lauantai 7. marraskuuta 2015

Amatööri kuvaamassa meikkivideoita.




En ehtinyt juhlia Halloweenia sen kummemmin, kun oli kyseinen viikonloppu aika työntäyteistä. Mutta hyvällä tavalla!

Olin Suomenlinnassa tekemässä pikamaskeerauksia Viaporin Kekri -tapahtumassa. Ja on aina yhtä ilahduttavaa, kun lapset toivoo jotain pelottavaa meikkiä ja siinä touhuaa sitten toiveiden mukaan eikä satu olemaan peiliä asiakkaan edessä. Sitten kun ojentaa peilin niin se kauhistus sekä riemu on jotain hulvatonta! Oli paljon tyytyväisiä lapsiasiakkaita. Toki aikuisiakin, mutta varsinkin ne lapset on vallan ihania.

Yritin myös kuunnella hieman, että mitä tuttavat haluaisivat nähdä. Ehdin ja jaksoin kuvata yhden videon aiheeseen liittyen, jonka julkaisen näin mukavasti viiveellä. Vessapaperi ja lateksi ovat hyviä sekä helppoja ystäviä silloin, kun täytyy naamioitua ällöttävästi.





En ole mikään erityisen lahjakas kuvaamaan videoita, mutta huomasin, että tykkään siitä. Tai siinä mielessä, että editointi on ihan hauskaa. Siihen menee aikaa, mutta se on jollain tavalla rentouttavaa. Vähän kuin rastojen huovuttaminen: sitä vaan tökkii ja tökkii, kunnes on tyytyväinen. Vielä kun jaksaisi joskus heittää puheraidan videoiden päälle, niin olisi kenties mukavampia katseltavia. 

Tämä oli tämmöinen pikainen päivitys, mutta lupaan keksiä jotain päänne menoksi tässä lähipäivinä. Ja toivottavasti nyt loppuvuonnakin on hauskoja projekteja maskeerauksien suhteen. Ainakin jotkut jutut vähän jo oravittaa vihjauksina sekä ensi kesäksi piti jo varata itsensä yhteen suurempaan projektiin.

Ehdotuksiakin muuten otetaan vastaan: olkaa reippaita ja laittakaa feispuukitse tai kommentoimalla ehdotuksia sekä toivomuksia. Voisin skarpata ja kuvata lisää videoita!

Heke Makes Up - Facebookissa

maanantai 19. lokakuuta 2015

Jokeria ja pölvästit.



Kuulun niihin ihmisiin, jotka viimeinen päivä syyskuuta ovat kädet nyrkissä, naama virneessä ja kyykyssä valmiina lokakuuhun. Olen sanonut varmasti tämän kuukauden jokaisena päivänä vähintään kerran sanan "halloween". Ujoa katkeruutta on ilmassa, koska Suomessa se ei ole niin iso juttu ja haluaisin jakaa karamelleja lapsille, jotka ovat pukeutuneet haamuiksi ja vampyyreiksi. 

Intoni ja pinkeyteni ei kuitenkaan ole hirmuista kyytiä iskeytynyt naamaani. Olen kokenut sen vasta inspiraationa ja pikkuhiljaa turskahtelee ideoita.


Sunnuntainen iltapäivä vaati sitä, että tarkkailin hieman Heath Ledgerin esittämän Jokerin arpia, että miltä ne olisivat näyttäneet vuorokauden ikäisinä. Nehän ei mene ketterästi nätteinä viiltoina suupielestä ylös, vaan ovat sellaista satunnaista härpäkettä. Ensin alle veistelin arpivahasta muotoutumia ja kohoumia, sitten revin auki ja tungin kuivahtaneen näköistä veritöhnää arpiin.

... Oletin myös, ettei Jokeri silloin käyttänyt kovasti meikkiä ja alkoi laittamaan huulipunat sekä tummat silmät vasta haavojen parannuttua. Täten olin vaan hieman kärsinyt ja mustelmainen. Kyllähän sitä ehkä itku (tai nauru?) tirahtaa vähemmästäkin, kun naamalle käy näin. Ja tässä oli vähän yritetty jo ommella haavaa umpeen, kun roikkuu neula suupielestä.

 photo _MG_5421_zpse6m6ey6e.jpg

 photo _MG_5409_zps5wb09rqj.jpg

 photo _MG_5408_zpsyiaonimc.jpg


Sitten vielä asiaa sivuten yritin tuttavalleni näyttää miten saa helpon, nopean ja perinteisen Halloween-meikkauksen. Ajattelen vaan asiat vaikeasti, eli tämä ei kuulemma ollut helppo ja yksinkertainen. Mutta kuitenkin aika perinteinen!


 photo ops_zpsunsm2esy.jpg


Partneri myös innostui miettimään, että mitä kaikkea me voidaankaan tehdä meidän kamerallamme. Sillä on kuvattu muutamia musavideoita ja keikkoja, mutta mitä jos kuvaisi... kotivideoita?

Koskimme kameraan ja sitten koskin editointi-ohjelmaan ensimmäistä kertaa ikinä, joten tulos ei ole mikään maailman mahtavin. Tarkoituksena ei ollutkaan tuottaa laadukasta meikkivideota, vaan lähinnä naureskella itse moiselle. Varsinkin sille, että miten sitä näyttääkin videolla hirveälle ja kuinka oma ääni on ehkä maailman kamalinta kuultavaa. 




Kiitos ja anteeksi!

torstai 20. elokuuta 2015

Hovinarri.



Lapsena unelma-ammattini oli hovinarri. Myöhemmin unelmaksi muodostui laulava eläinlääkäri. Valitettavasti mitään näistä en nyt aikuisena tee ammatikseni, mutta hovinarrina oleminen olisi vallan viehättävä ajatus!

Harley Quinn on myös yksi idoleistani, joten uuden Batmanin ollessa tyrkyllä en voinut hillitä. Vaikka aloittelin meikkaamista ihan asialinjalla, niin se lähti sitten omaan suuntaansa. Joka on kyllä ehkä hauskinta ja parasta naaman maalaamisessa.


 photo IMG_4761_zps7ku3ahjp.jpg

 photo IMG_4801_zpsr6xifs36.jpg

 photo IMG_4767_zpspk5rv2n1.jpg
Huulissa Coloured Rainin "Soul" mattahuulipunalitku ja valkoista meikkivoidetta. Uuh.


Voin kertoa, että on maailman eniten vaivalloista meikata ihonsa eri väriseksi ja vielä valkoisemmaksi. Olen testannut pienen ikäni aikana erilaisia keinoja ja ainoa suunnilleen toimiva keino on sekoittaa valkoista kasvomaalia/ihomaalia vaaleaan meikkivoiteeseen. Sitä en nyt toki tehnyt, koska olin reipas ja töpöttelin naamaani valkoista paksua meikkivoidetta noin nelkytä minuuttia, että se olisi edes semisti tasainen!

Traagiset klovnin kyyneleet onnistuu, kun löytää käsiinsä valkoisen eyelinerin. Ja toki piti hiveltää niihin glitteriäkin, mutta se ei kuvissa näy kovin hyvin.

Olen muutenkin yleisesti ilahtunut silmien "väärin päin rajaamisesta". Joskus se menee enemmän ja joskus vähemmän niin kuin strömsössä.


 photo reverse_zpsoqngd8oa.jpg



Jään nyt haaveilemaan siitä, että jonain päivänä saan ruveta narriksi. Mielellään rikkaaksi narriksi, jos meinaisin olla hovinarrina aatelisille. 


torstai 16. heinäkuuta 2015

Face/Off.



Joskus jotkut saavat kuulla varsin alentuvia kommentteja sen takia, että meikkaavat tai eivät meikkaa. Joko ollaan sitä mieltä, että meikkiä on liikaa tai sitä pitäisi laittaa naamaan. Oikeaa vastausta tähän on turha etsiä, koska sitä ei ole olemassakaan.

Itselle meikkaaminen on harrastus, en koe sitä pakolliseksi asiaksi. Yleensä meikkaan kerran kahdessa viikossa. Kun herään arkiaamuna töihin, niin ensimmäisenä mielessäni ei ole se, että näyttääkö ripset tuuheilta tai onhan naama hyvin. En ole lainkaan aamuihminen, täten yritän vaan muistaa laittaa housut jalkaan ja ottaa avaimet mukaan. Ja koska työni ei tarvitse ehostusta, niin mitä sitä suotta heräämään vielä aikaisemmin. Kun aamulla ei ole meikannut, niin mitä sitä turhaan skarppaamaan sitten illallakaan. Menen siis nakunaamaisena suurimman osan elämästäni enkä koe sitä pahana asiana. 

Sitten kun meikkaan, niin siihen saattaa vierähtää parikin tuntia. Otan sen oikein asiakseni, nautiskelen, mietiskelen, juon välillä energiajuomaa, pidän taukoja... Jotkut saattaa kokea sen stressaavaksi, mutta minulle se on sitä omaa aikaa. Ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin, jossa keskittyy hetken aikaa johonkin asiaan omassa kuplassaan. Teen sitä "omaa juttua" ja katsoo mitä tapahtuu. Joskus naamassa on foliota, joskus lateksia ja joskus vaan turhan paljon ripsiä. 


 photo meikkail_zpswphiwrxu.jpg



Internetsissä liikkuu nyt tavallista enemmän kuvia siitä, että mitä meikillä saa aikaan. Olen katsonut innolla eri artistien puolikkaita naamoja, onhan tuo vallan jännää! Toki saman kuvan olisi voinut ottaa arkisemmassakin tyylissä, mutta ainakin näkyy kontrasti vähän paremmin. Kumpi on parempi? Mielestäni kumpikin yhtä hyviä. Kunhan molemmat puoliskot elävät sulassa sovussa keskenään. 

Antaa kaikkien kukkien kukkia. Ihmiset on hienoja otuksia ilman pakkelia, mutta pakkelilla sitten voi antaa persoonastaan enemmän ilmi kanssaihmisille. Jos kokee, että persoona pääsee paremmin esille kirkkaissa väreissä, niin antaa mennä. Jos taas tuntuu kotoisalta olla maanläheisempi, niin ei tarvitse väkisin laittaa kirkkaita värejä vaatteisiinsa tai kasvoihinsa. Joskus joku tietty musiikkimakukin voi paljastua meikeistä, jolloin samanhenkiset löytävät toisensa helpommin. 

Ei kuitenkaan oteta asioita niin vakavasti. Niin kuin kaikille on opetettu, niin ulkonäkö voi pettää. Raavas mies voikin olla luonteeltaan halinalle, pellemaskeihin sonnustautunut saattaa olla järkevä ihminen ja naturellina liikkuva ihminen voi olla kuplivan räikeä persoona. 


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Mad Max: Fury Road



En tiedä tarvitseeko asiasta sen enempää keskustella, koska varmaan useat tietävätkin jo, että uusin Mad Max oli aika pirun kova elokuva.

Huomasin useita hienoja elementtejä maskeerauksissa ja asusteissa, valitettavasti en ole kovin lahjakas rakentamaan mitään, muuten minulla olisi jo uusi hengitysvekotin. Se voisi auttaa siihen, että jos kulkee metrossa viikonloppuisin, niin ei tarvitsisi haistella kanssaihmisten viinanhuuruisia hengityksiä.

Koska minulla lojuu vain yksi isoa kokoa oleva kalju, niin päätin sitten purkaa inspiraationi epäkaljumpaan hommaan. Haluaisin siilitukan, mutta valitettavasti takaraivoni näyttää mahdottoman tyhmältä nakuna. Täten taistelin tukkaani geelaten taakse, mutta koska se kasvaa suoraan pystyyn, niin havaittavissa sojotuksia.

Tässä on nyt kuitenski!


 photo hekefuriosa2_zps4lydzbjz.jpg

 photo hekefuriosa_zps186brlpx.jpg

 photo urmusfuriosa_zpslzzaphwi.jpg



Kasvatin myös viikset.

   photo viiksifuriosa_zps7ynqahpo.jpg


Tämä oli ehkä enemmänkin sellainen fiilis-juttu kuin minkäänlainen erityinen meikkaus. Ihmeen kauan kyllä sai säätää, että sai kerrostettua mukavat töhnät otsaan. Yritin myös näyttää ujosti ruskettuneemmalta, kuivahtaneelta ja näivehtyneeltä. Mutta kuitenkin sankarilliselta. Tämä vaatisi kyllä sen tukanleikkuun, mutta pitää toteuttaa sitten kyseinen sotamaski uudestaan, kun tulee se hetki, että tukka lähtee.

Kiitos ja näkemiin.