Kuulun niihin ihmisiin, jotka viimeinen päivä syyskuuta ovat kädet nyrkissä, naama virneessä ja kyykyssä valmiina lokakuuhun. Olen sanonut varmasti tämän kuukauden jokaisena päivänä vähintään kerran sanan "halloween". Ujoa katkeruutta on ilmassa, koska Suomessa se ei ole niin iso juttu ja haluaisin jakaa karamelleja lapsille, jotka ovat pukeutuneet haamuiksi ja vampyyreiksi.
Intoni ja pinkeyteni ei kuitenkaan ole hirmuista kyytiä iskeytynyt naamaani. Olen kokenut sen vasta inspiraationa ja pikkuhiljaa turskahtelee ideoita.
Sunnuntainen iltapäivä vaati sitä, että tarkkailin hieman Heath Ledgerin esittämän Jokerin arpia, että miltä ne olisivat näyttäneet vuorokauden ikäisinä. Nehän ei mene ketterästi nätteinä viiltoina suupielestä ylös, vaan ovat sellaista satunnaista härpäkettä. Ensin alle veistelin arpivahasta muotoutumia ja kohoumia, sitten revin auki ja tungin kuivahtaneen näköistä veritöhnää arpiin.
... Oletin myös, ettei Jokeri silloin käyttänyt kovasti meikkiä ja alkoi laittamaan huulipunat sekä tummat silmät vasta haavojen parannuttua. Täten olin vaan hieman kärsinyt ja mustelmainen. Kyllähän sitä ehkä itku (tai nauru?) tirahtaa vähemmästäkin, kun naamalle käy näin. Ja tässä oli vähän yritetty jo ommella haavaa umpeen, kun roikkuu neula suupielestä.
Sunnuntainen iltapäivä vaati sitä, että tarkkailin hieman Heath Ledgerin esittämän Jokerin arpia, että miltä ne olisivat näyttäneet vuorokauden ikäisinä. Nehän ei mene ketterästi nätteinä viiltoina suupielestä ylös, vaan ovat sellaista satunnaista härpäkettä. Ensin alle veistelin arpivahasta muotoutumia ja kohoumia, sitten revin auki ja tungin kuivahtaneen näköistä veritöhnää arpiin.
... Oletin myös, ettei Jokeri silloin käyttänyt kovasti meikkiä ja alkoi laittamaan huulipunat sekä tummat silmät vasta haavojen parannuttua. Täten olin vaan hieman kärsinyt ja mustelmainen. Kyllähän sitä ehkä itku (tai nauru?) tirahtaa vähemmästäkin, kun naamalle käy näin. Ja tässä oli vähän yritetty jo ommella haavaa umpeen, kun roikkuu neula suupielestä.
Partneri myös innostui miettimään, että mitä kaikkea me voidaankaan tehdä meidän kamerallamme. Sillä on kuvattu muutamia musavideoita ja keikkoja, mutta mitä jos kuvaisi... kotivideoita?
Koskimme kameraan ja sitten koskin editointi-ohjelmaan ensimmäistä kertaa ikinä, joten tulos ei ole mikään maailman mahtavin. Tarkoituksena ei ollutkaan tuottaa laadukasta meikkivideota, vaan lähinnä naureskella itse moiselle. Varsinkin sille, että miten sitä näyttääkin videolla hirveälle ja kuinka oma ääni on ehkä maailman kamalinta kuultavaa.
Kiitos ja anteeksi!
